Savu | pt. 01

genderqueer, 19, they/them pronouns

sanat joilla saa ja ei saa kutsua: ei väliä

words that are and are not okay to use: doesn't matter

tekstikuvaus: Savu seisoo kukkivan pensaan edessä. Hänen katseensa kohdistuu alas hänen vasemmalle puolelleen. Hän pitää toisella kädellään takkinsa hihasta kiinni. Hänellä on päällään silmälasit, valkoinen t-paita jossa on tekstiä, vaalea farkkutakki jossa on pinssejä sekä siniset shortsit.
image description: Savu is standing in front of a blossoming bush. They are looking down to their left. They are wearing glasses, a white t-shirt with text on it, a light blue denim jacket with some pins and blue shorts.

tekstikuvaus: Savu seisoo sivuttain kahden puun välissä ja katsoo alaspäin. Hänellä on samat vaatteet kuin edellisessä kuvassa.
image description: Savu is standing sideways between two trees and looking down. They are wearing the same clothes as in the previous photo.

tekstikuvaus: Savu makaa kyljellään nurmikolla ja nojaa kasvoilla käteensä. Hänellä on päällään samat vaatteet kuin edellisissä kuvissa.
image description: Savu is laying on their side on the lawn and leaning their face against their hand. They are wearing the same things as in the previous photos.

tekstikuvaus: Savu istuu nurmikolla ja hänen päänsä on kääntyneenä hänen vasemmalle puolelleen. Hänellä on päällään samat vaatteet kuin edellisissä kuvissa.
image description: Savu is sitting on the lawn and their head is turned to their left. They are wearng the same clothes as in the previous photos.

suomeksi:

Mä tulin kai mun vanhemmille ulos kaapista instagramissa. Tai mä en varsinaisesti koe koskaan olleeni kaapissa, mutta varmaan se on tietynlaista naiiviutta mun kuplasta. Ajattelen, että se on ihmisten ihan oma ongelma jos ne olettaa kaikkien olevan cissukupuolisia ja heteroita.

Mun isä kai onnitteli mua ja kysy jotain tarkentavia kysymyksiä, miten sen tulis viitata muhun ja niin edelleen. Mun äitiä ei oikeesti pahemmin kiinnosta määritelmät tai minkään sortin normatiivisuus. Mun perheestä ensimmäisenä kerroin mun siskolle joskus baarissa, sanoin että mä en oo ihan cis. Sit jouduin selittään mitä cissukupuolisuus tarkottaa. Mutta se sano jotain sellasta, että kyllä se on tienny, ei yllättänyt ja jotain tosi sisarellista rakastavaa. Oltiin kyllä molemmat jokseenkin humalassa. Se oli outo kokemus, koska en koskaan ajatellut joutuvani tulemaan kaapista sillä en kokenut että kukaan ois olettanut mun seksuaalisuudesta mitään. Mutta sitten kun mun sukupuoli-identiteetti alko selkiintyä mulle, tajusin, että se kaapin avaaminen on prosessi jonka joudun käymään.

Mun on lapsuudesta asti aina annettu olla just sellanen kun oon. Musta tuntuu, että meillä jonkin sortin outous oli aina enemmänkin normi ja lähtöoletus. Muistan kyllä, kun mun isä oli huolissaan kun siirryin alakoulun jälkeen Steiner-koulusta tavalliselle yläasteelle ja väritin jonkun kemianvihon marginaaleja. Kai se pelkäs, että mua kiusattais, koska olin ujo ja pukeuduinkin oudosti. Luulen, että mua on vuosien varrella monikin pitäny jonkin sortin friikkinä, mutta oon onnekas siinä etten oikeestaan koskaan oo saanu siitä sen enempää kuraa niskaan. Joitain yksittäisiä kommentteja ehkä, mutta ne oon vaan ohittanu järkkymättömän itsevarmalla olankohautuksella. Varmaan sillon joskus alakoulussa oon jopa nauttinu siitä huomiosta, jonka oon saanu pukiessani päälle jotain niin naurettavan rumaa, että se oli jo tavallaan mahtavaa. Syntynyt muoti-ikoniksi, what can I say.

Mun nimee en koe silleen sidonnaisena mun sukupuoleen. Netissä meen mieluummin Savuna, ja jossain vaiheessa pyysin joitain ihmisiä kutsumaan mua sillä, mutta mun vanhempienkin antama nimi on kiva ja yhtä lailla mun. Se saattaa olla hämmentävää muille, mutta nykyään musta niiden molempien sekasinkin käyttö tuntuu aika luontevalta.

in english:

I guess I came out to my parents on instagram. I´mean I never actually felt that I was “closeted” but I guess that’s a certain kind of naiveness on my part, thinking it’s not my problem if people think of straight and cisgender as the default.

I think my dad congratulated me and asked some questions about how he should refer to me and so on. And my mom is just genuinely disinterested in any kind of normativity or labels and definitions. The first one in my family to whom I told I wasn’t quite cis was my sister in a bar once. Then I had to explain what cisgender means. But she told she had known, wasn’t surprised, and something sisterly and loving. Neither one of us was very sober at that point. But it was a weird experience, ‘cause i never thought I’d need to come out. But once I started having my gender identity figured, I realized opening the closet would be a process I would have to go through.

I’ve always really been allowed to just be me. i think that in our house some type of weirdness was treated more as like a kind of a baseline expectation rather than as something abnormal. I do think my dad was worried about me, afraid I’d get picked on because I was shy and dressed weird. I feel like throughout my life a lot of people probably have seen me as kind of a freak, but I’m lucky in that I never actually got bullied. Maybe there’s been a rare mean comment here and there, but I wouldn’t have given those  more attention to than an unfazed shrug. Back in like elementary school I probably even enjoyed the attention I got by wearing something so ridiculously ugly it was almost kind of awesome. Born a fashion icon, what can I say.

I don’t think of my name as very related to my gender. Online I prefer going by Savu, and at one point I asked some people to call me by it, but the name my parents gave me is neat and also very mine. It might be confusing to others, but it feels quite natural to me to use both of them all mixed these days.